Tavarallinen tarina

Kodis­sam­me lähes jokai­sel­la tava­ral­la on tari­na. Mark­ki­noi­jat tari­nal­lis­ta­vat tuot­teen­sa, sil­lä tari­na myy. Tun­nem­me usein glo­baa­lien tuo­te­merk­kien tari­nat parem­min kuin oman sukum­me tari­nan. Mark­ki­noil­la ja kau­pan on mon­ta tari­naa, on hal­pa­ket­ju­jen hep­poi­sia tari­noi­ta, Ikean kai­kel­le kan­sal­le kuu­lu­via jär­ke­vien hin­to­jen tari­noi­ta, Ratioi­den ja Mari­mek­ko­jen kes­ki­luok­kai­sia tari­noi­ta, on kokei­li­joi­den, edel­lä­kä­vi­jöi­den tien­näyt­tä­jä tari­noi­ta sekä ylä­luok­kai­sia, rik­kai­den ihmis­ten erot­tau­tu­mis­ta­ri­noi­ta. Kaik­ki tari­nat päät­ty­vät usein kui­ten­kin samoin, kaa­to­pai­kal­le, kier­rä­tyk­seen, hävi­tyk­seen tai net­ti­kirp­pu­to­ril­le. Osa saat­taa pää­tyä seu­raa­van suku­pol­ven huo­nei­siin ja kaappeihin.

Kodis­sam­me edel­tä­vien suku­pol­vien tari­naa ker­to­vat tava­rat ovat monet käy­tös­sä. Nykyi­sin mini­ma­lis­ti­nen sisus­tus ja tava­ran kar­si­mi­nen näh­dään hyvä­nä ja eet­ti­se­nä toi­min­ta­na kun taas sodat käy­nyt ja sotien jäl­kei­sen pula-ajan elä­nyt suku­pol­vi sääs­ti lähes kai­ken. Jokai­nen suku­pol­vi halu­aa raken­taa ja ker­toa oman tari­nan­sa ja saa­tam­me vähek­syä tava­raa joka jää edel­li­sel­tä suku­pol­vel­ta. Tai arvos­tam­me sitä vain jos se on van­hak­si desig­nik­si luo­ki­tel­ta­vaa. Hävi­täm­me siis jo ole­mas­sa ole­vaa ja ostam­me tilal­le uusia tava­roi­ta uusi­ne tarinoineen.

Kor­vii­ni kan­tau­tuu kohi­naa uusien tava­roi­den val­mis­ta­jil­ta ja kaup­piail­ta, tari­noi­ta jot­ka ovat kau­nii­ta ja hou­kut­te­le­via. Ne ovat sel­kei­tä ja hel­pos­ti ymmär­ret­tä­viä, pel­kis­tet­ty­jä ja nii­den vies­ti ja tavoi­te on kar­sia ympä­ril­täm­me kaik­ki tur­ha. Tavoi­te on hyvä ja kun­nioi­tet­ta­va. Kat­son sisus­tus­leh­den kuvaa jos­sa sel­keän kodin sel­keäk­si sisus­tet­tu etei­nen on esteet­ti­ses­ti kau­nis mut­ta mah­tuu­ko sii­hen elä­mä? Sisus­tus­leh­den tari­na yrit­tää tai­vut­taa kodin asu­jat sel­kei­den lin­jo­jen­sa kuriin. Palaan kotii­ni työ­päi­vän jäl­keen ja van­has­sa puu­nau­la­kos­sa riip­puu kasa nuor­ten tak­ke­ja ja lat­tia peit­tyy nuor­ten jal­ki­neis­ta. Tila­va etei­nen on täyt­ty­nyt elä­mäs­tä, etei­sen sisus­tus toi­mii ja tekee sen mitä sen pitää. Säi­lyt­tää het­ken per­heen nuo­ren mie­hen ystä­vien ulko­vaat­tei­ta ja –ken­kiä.

Kai­ken, tava­roi­den, tari­noi­den, ihmi­sen ymmär­ryk­sen perus­ta on tila, hyvin suun­ni­tel­tu ja vas­taa­not­ta­vai­nen. Tari­na lipuu ohi kor­vien jos ei ole tilaa mihin sen voi vas­taa­not­taa. Mihin sijoit­taa maa­il­mal­ta palaa­van nuo­ren mat­ka­lau­kut? Tyh­jä­nä­kin ne ovat suu­ria ja tilaa vie­viä. Lau­kuis­ta pur­kau­tu­va tava­ra tulee eri kult­tuu­ris­ta ja se ker­too tari­naan­sa kie­lel­lä, jota en ymmärrä.

Istues­sam­me monil­la päi­väl­li­sil­lä pöy­dän ääres­sä, jon­ka puo­li­so­ni raken­si van­hois­ta, van­hem­pien­sa maa­ti­lan piha­pii­ris­tä pure­tun aitan lan­kuis­ta, esi­nei­den tari­nat muo­tou­tu­vat ymmär­ret­tä­vään muo­toon. Yhtei­sel­lä ate­rial­la jäl­ki­ruo­ka tar­joil­laan äidil­tä­ni saa­dus­ta, Rii­hi­mäen lasin val­mis­ta­mas­ta kul­hos­ta ja lisu­ke­vi­han­nek­set iso­äi­dil­tä­ni peri­tys­tä Ara­bian tar­joi­lu­kul­hos­ta. Kum­man­kin muo­to on pai­nu­nut omaan sekä las­te­ni muis­tiin. Ate­rian päät­teek­si tar­joil­laan ara­bia­lais­ta kah­via nuo­ren mat­ka­lau­kus­taan kai­va­mas­ta ara­bia­lai­sen kah­vin tar­joi­luun tar­koi­te­tus­ta pit­kä­nok­kai­ses­ta kah­vi­pan­nus­ta. Esi­nei­den ja tar­joi­luas­tioi­den muo­dos­sa ruo­ka­pöy­täm­me pääl­lä liik­kuu eri suku­pol­vien ja eri kult­tu­rin­kin tari­nat.  Tari­nat liit­ty­vät toi­siin­sa ja tule­vat ymmärretyiksi.

Ennen nuk­ku­maan menoa kerään ruo­ka­pöy­däl­tä nuo­rel­ta sii­hen jää­neen läp­pä­rin ja kah­vi­ku­pin. Nyt pöy­däl­tä kerät­tä­vää on vähem­män kuin vuo­sia sit­ten, jol­loin sen toi­ses­sa pääs­sä lojui sano­ma­leh­ti­pa­pe­rien pääl­lä raken­teil­la ole­via len­to­ko­nei­den pie­nois­mal­le­ja, lego­ja ja pii­rus­tus­vä­li­nei­tä, esi­nei­tä ja tari­noi­ta, jot­ka puo­li­so­ni teke­mä ruo­ka­pöy­tä muis­taa. Toi­von, että pöy­tääm­me ei vai­en­ne­ta varas­toon tai että se ei kier­rä­tyk­sen kaut­ta jou­du paik­kaan, mis­sä sen tari­naa kukaan ei ole kuul­lut eikä ymmär­rä. Soi­sin pöy­dän pysy­vän suvus­sa ja pää­ty­vän tava­roi­den suku­pol­vien ket­juun ker­to­maan omaa tari­naan­sa ja kuu­le­maan tule­via, uusia tarinoita.

Eräs sukum­me nuo­rem­man pol­ven edus­ta­ja kuvai­li kotiam­me, hakien het­ken oike­aa sanaa, jok­si vali­koi­tui run­sas. Kotim­me sisus­tus on siis run­sas, aivan kuten elämä.

Piditkö artikkelista?

Share on facebook
Jaa Facebookissa
Share on twitter
Jaa Twitterissä
Share on linkedin
Jaa Linkedinissä
Share on pinterest
Jaa Pinterestissä
Soita 050 405 8621