Astu metsään

 

Kun astut kuusen oksien alit­se met­sään, se aset­te­lee har­teil­le­si näky­mät­tö­män vii­tan, joka sulat­taa pois kai­ken jän­ni­tyk­sen. Poluis­ta kiin­nos­ta­vim­pia ovat ne, jot­ka ovat muok­kau­tu­neet aiko­jen saa­tos­sa kun ihmi­set ovat rien­tä­neet arki­siin töi­hin­sä. Näi­tä kau­an sit­ten muo­vau­tu­nei­ta pol­ku­ja löy­tyy aina­kin omas­ta koti­kau­pun­gis­ta­ni. Olen kul­ke­nut nii­tä pit­kin äiti­ni toi­mies­sa oppaa­na­ni. Olen kuun­nel­lut hänen tari­noi­taan ja oppi­nut tie­tä­mään mihin arki­siin toi­miin mitä­kin pol­kua pit­kin on kul­jet­tu. On kul­jet­tu pyy­kil­le, töi­hin sahal­le, uimaan tai sau­nal­le.

Met­sä­ret­ket on hel­poin­ta aloit­taa lyhyi­den luon­to­pol­ku­jen kier­tä­mi­sel­lä, jos metäs­sä samoi­lua ei ole juu­ri aikai­sem­min har­ras­ta­nut. Suo­mes­sa luon­to on lähel­lä jokai­ses­sa kau­pun­gis­sa ja kyläs­sä. Jopa Hel­sin­gis­sä, jos­sa met­säs­sä samoi­lun sijaan voi kävel­lä myös pit­kin meren ran­to­ja ja naut­tia valos­ta, joka pimeim­pään vuo­den aikaan lyhyi­nä päi­vi­nä hoh­kaa sala­pe­räi­se­nä hämä­rä­nä meren yllä. Tähän vuo­den aikaan nau­tin eni­ten aamui­sis­ta käve­ly­ret­kis­tä, sil­lä aamu tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den näh­dä lyhyen nouse­van päi­vän valon. Har­maan aamun sumui­nen hämä­rä saat­taa näyt­tää yllät­tä­viä sävy­jä sil­le, joka malt­taa kul­kea ja huo­mion­sa nii­hin kiin­nit­tää.

Leh­det­tö­mien pui­den muo­dot aamu­hä­mä­räs­sä näyt­tä­vät karun kau­neu­ten­sa. Tum­mi­na ne kurot­te­le­vat oksi­aan ja ovat kuin ystä­viä tutun rei­tin var­rel­la.

Piditkö artikkelista?

Share on facebook
Jaa Facebookissa
Share on twitter
Jaa Twitterissä
Share on linkedin
Jaa Linkedinissä
Share on pinterest
Jaa Pinterestissä
Soita 050 405 8621